Kevättä kohti

                                    Viivin essu on keväisen kelta-vihreä!

Kaksipuolinen trikoopipo

Kuudesluokkalaiset ehtivät tehdä koulun trikoopaloista välityönä ennen virkkausta muodikkaat trikoopipot. Kiva nopsa pikatyö ja ensimmäinen trikootyö, mitä he koulussa tekivät. Pipoissa on sauma alareunassa niin, että pipo on toiselta puolelta erivärinen kuin toiselta.

1B:n kissoja

1A:n oppilaat tekevät hiiriä, 1B.n oppilaat taas kissoja. Mahtaako syntyä kissa-hiiri-leikki?

Romusta kynä- tai "miksi vaan"purkiksi

                                   Aluksi oli läjittäin purkkeja, menossa  kierrätykseen.

Attic24- blogin innostama opettaja kokeili virkata erilaisia purkinpäällisiä. Paula-kouluavustaja virkkasi omaansa rullaröyhelön,

Valkoisessa on otettu koukulle edellisen kerroksen kiinteiden silmukoiden molemmat yläreunat, keskimmäisessä taaimmaiset. Purkeista tuli siis havainnolliset oppimateriaalit.

Paulan purkissa on pylväitä, opettajan  purkeissa on  kiinteitä silmukoita.

Tässä purkissa kuitenkin molempia, pylväitä ja kiinteitä silmukoita kaarevien raitojen aikaansaamiseksi.

 Näiden ideapurkkien  jälkeen homma lähti hyvin käyntiin.

ä

Tästä....

                                                           ja tästä....

                     On mielenkiintoista tehdä käyttökelvottomasta kivoja käyttöesineitä.

Monenlaista puuhaa

Viidesluokkalaisten essut ovat jo hyvässä vaiheessa, vaikka viime viikolla työtä ei tehty museopajan takia lainkaan

 Työssä opetellaan ja opitaan monenlaista. Kuten esimerkiksi kärsivällisyyttä ja jonottamista: silityspaikalla on usein pieni jono.

 Ompeleiden valitseminen on helppoa digitaalisissa ompelukoneissa. Pitää vaan aina osata katsoa, mikä on oikea ommelnumero.

 Kääntämisen jälkeen pitää tökkiä kulmat teräviksi. Taas on karttakepillä käyttöä.

                                        Niskalenkki pitää asettaa juuri oikealla tavalla etuläpän keskelle.

 Taskun sovittaminen ja kiinnittäminen on tarkkaa puuhaa. Kaarevareunaiset taskut saa kivasti ommeltua, kun ne ompelee kaksin kerroin ja jättää sivuun pienen kääntöaukon. Kääntämisen ja kiinnittämisen jälkeen myös aukko menee kiinni kiinnittävällä ompeleella.

Koko kääntöessu ommellaan lopulta ympärinsä reunan läheltä suoralla ompeleella. Näin se pesussakin pysyy siististi muodossaan.

Tässä ensimmäinen valmis!

Tilkkupeitto

 Siirin tilkkupeiton valmistuminen kesti vuodenvaihteen yli, mutta lopputulos olikin sitten kärsivällisen vaivannäön arvoinen.

Huopahiiriä

 Ekaluokkalaisten huopahiiret ovat valmistuneet hurjaa vauhtia, koska  oppilaat ovat innokkaita ja taitavia ompeluhommissa.

l

 

                              Kun osat on ommeltu yhteen pitää valmistaa häntä.

                             Hännän virkkaaminen sujuu sormivirkkauksella  kätevästi.

Mutta myös virkkuukoukulla virkkaaminen on ihan helppoa. Niinpä täällä oli yksi poika kertonutkin lempiaineensa olevan virkkaaminen! Mielenkiintoista nähdä kaikki hiiret valmiina.

Essuja

 Kuudesluokkalaisten kääntöessut alkavat valmistua. Tässä Lotan essu kummaltakin puolelta kuvattuna sekä kiva yksityiskohta: kaksivärinen niskalenkki!

                             Tässä poseeraavat Jenni ja Amanda essuineen.

Annilla ja Sannalla ovat taskut käyttötarkoituksen mukaan ja Annilla ihan oma kehittelemänsä kapea kauhatasku!

               Viimeisenä esittelevät Joanna ja Emmi Essunsa, kummaltakin puolelta!

Museopajassa

 Tällä viikolla koulun viidesluokkalaiset osallistuvat Satakunnan museon käsityöpajaan, jossa valmistetaan historiallinen nahkapussi poronnahasta käsin pellavalangalla ommellen.

 Museolehtori esitteli meille pikaisesti Muinaiset rannat-näyttelyssä olevaa Euran Luistarista löytyneen emännän puvun mukaan valmistettua pukua koruineen kaikkineen. Ennen vanhaan ei käytetty taskuja vaatteissa, vaan esineitä säilytettiin ja kuljetettiin pussukoissa, joita kannettiin usein vyöllä. Teimme siis sellaisen. Koska oli aikaa se pari tuntia ryhdyimme nopeasti puuhaan!

 Kun olimme leikanneet kappaleet poronnahasta, niiden reunoihin pisteltiin naskalilla reiät ompelua varten.

Naskali oli tosi tosi terävä ja  piti olla tosi tarkkana, ettei telonut  sormeaan.

 Kappaleet ommeltiin käsin kaksinkertaisella pellavalangalla. Jokainen sai valita, kumman puolen nahasta haluaa päälle.

 Ompelun jälkeen palmikoitiin paksusta pellavanarusta nyöri, jolla pussin voi solmia kiinni ja jolla sen voi kiinnittää roikkumaan jonnekin haluamaansa paikkaan.

Paja oli tosi kiva ja kaikki saivat parissa tunnissa työn valmiiksi. Kiitos vaan museolehtori Caritalle ja auttavaisille apuohjaajille!